Tarina Meistä

Jaana Sahlmanin päässä oli vuonna 1995 pyörinyt haave omasta, savolaisesta ravintolasta. Oman ravintolan paikaksi valikoitui Tahkon kisarinteiden päällä, kuusen juurella nököttävä tyhjä lippukoppi ja ulkohuussi. World Cup -rinteen mukaan nimetty ravintola päätettiin avata itsenäisyyspäivänä 1995.

 
Rakentamisen lomassa syntyi myös ajatus saunan rakentamisesta Tahkon huipulle ja hihat käärittiin hankkeiden toteuttamiseksi. Koko perhe eli Jaanan silloinen mies Jouko Liinamaa sekä vastasyntyneet kaksospojat Eino ja Väinö olivat mukana tarinassa.

Ponnistelujen jälkeen 6.12.1995 avattiin sekä Mualiman Kuppi että Mualiman Sauna Hieman avajaisten valmistumisen jälkeen huipulle rakennettiin myös uima-allas, johon vesi tuli syvältä uudesta porakaivosta. Vesi oli +2 asteista ja saunojat juoksentelivat edestakaisin saunan ja uima-altaan väliä ohikiitävien hiihtäjien joukossa. Uima-allas oli käytössä kolmisen vuotta, kunnes routa teki tehtävänsä eikä vesi enää pysynyt siinä, vaikka minkä alan ammattilaiset sitä kävivät ihmettelemässä.

Pääsiäinen 1996 lähestyi ja jo siihen mennessä oli käynyt selväksi, että ravintola on aivan liian pieni ja siihen tulisi saada jonkinlainen tuulen- ja sateensuoja. Erilaisia laajennusideoita pyöriteltiin kuumeisesti, mutta lopullisen kuningasidean antoi naapurin isäntä Kivelän Kalle. ”Tehkee se pehkupaaleista!”. Hänellä oli Sahalahdella tuttava, joka teki 500 kilon jättipaaleja. Ja eikun soittamaan miehelle. Paaleja oli, mutta millä ne saataisiin paikalle? Yksi paali oli kooltaan 3 x 1,5 metriä. Soittokierros jatkui, kunnes Kuljetus Taattolan Timo lupasi tuoda paalit samalla kun olisi tulossa Tampereelta. 

Paalit tuotiin länsirinteille, josta ne oli tarkoitus kuljettaa ylös metsäkoneella. Lasti oli kuitenkin niin painava, että metsäkoneen eteen piti valjastaa kaksi tampparia. Paalit olivat huipulla keskiviikkona. Kurkihirreksi kellistettiin rinteen paksu mänty ja kattotarpeiksi haettiin Juankosken Tamfeltilta viira. Päivää myöhemmin, Kiirastorstaina 1996 oli Pehkubaarin ensimmäinen versio valmis.

Samana pääsiäisenä järjestettiin myös Pehkubaarin historian ensimmäinen after ski, jossa esiintyi Janus Hanski. Palaute oli niin ylitsevuotava, että Pehkubaaria päätettiin laajentaa uudelleen heti talvikauden jälkeen. Baarin valikoimassa oli olutta, viiniä, Jägeriä sekä yksi snapsi. After skin esiintyjät vaihtelivat, mutta yleisön pyynnöstä oli lopulta hommattava oma tiskijukka. 

Pehkubaari aloitti Suomessa ensimmäisten ravintoloiden joukossa Suomipopin soittamisen Frederikin Tsingis Khanista Dannyn Kesäkatuun. CD –levyjä haettiin kassitolkulla Kuopion Anttilasta. Iltaisin fondueillallisien taustalla lauloivat klassikoitaan Carola, Annikki Tähti, Metrotytöt jne, aivan kuten vielä nykyäänkin.

Pehkubaari palveli päivisin laskettelijoiden taukopaikkana ja iltaisin fondueravintolana. Fondue on tosiaan ollut mukana alusta saakka, eli avajaispäivästä lähtien. Avajaispäivän sähkökatkojen seurauksen syntyi aikoinaan ajatus fonduesta. 

Tarjottavan ruuan tulisi jatkossa olla sellaista, mitä pystyisi valmistamaan myös ilman varmuutta sähköjen olemassaolosta. Ja koska keittiökin oli niin pieni, että sinne piti survoutua kapeaa käytävää pitkin yksi kerrallaan, oli fondue tuotteena juurikin sopiva ja se sopi myös ravintolan tunnelmaan. 

Myös lohileivät ja gulassikeitto ovat olleet valikoimassa alusta asti, joskin niitä on moneen kertaan koetettu näitä vaihtaa ja näin kokeilemalla saatu samalla asiakkaat raivon partaalle. Myös pitopöytiä oli tarjolla sekä ulkomaalaisille vieraille, että vakioasiakkaille fonduen vaihteluna. Niitä tilattiin myös häihin ja juhliin, samoin kuin kokousten lounasruokailuihin.

Käännyttiin 2000–luvulle, Pehkun suosio oli jo niin suuri, että kaupungin virkamiehet pakottivat liittymään kunnalliseen vesijohtoverkostoon ja tekemään samalla vesivessan. Joka tietenkin oli omanlaisensa episodi. Kaupungilta tuli ukaasi, että ravintola menee kokonaan käyttökieltoon, ellei vesivessaa rakenneta. Tuossa vaiheessa oli avajaiset aivan ovella, rinteiden lumetus käynnissä ja pakkasta aivan vietävästi. Mitäs nyt? 

Kaupungin vesiverkkoon liittyminen tarkoitti sitä, että vesilinja olisi vedettävä rinteiden juurelta ylös routaiseen maahan. Sitä kokeiltiin kaivaa jos minkälaisella kaivinkoneella Joke Streetille, mutta se oli niin jyrkkä ettei koneella kaivaminen ollut mahdollista. Mutta periksi ei annettu tässäkään kohtaa, joten niin vain Jouko Liinamaa hakkasi apumiehineen käsipelillä ojaa koko mäen matkalta ja uusi vesisysteemin saatiin aikaiseksi. 

Jos joku joskus miettii, miksi Joke Streetillä on niin paljon puuhaketta, niin salaisuus on tässä. Siinä alla sijaitsee Pehkubaarin vesilinja, jonka jäätymistä tuskin toivoo kukaan.

Koko 2000 –luvun alkupuoli oli yhtä mylläkkää, sillä joka nurkassa tapahtui jotain. Pehkua laajennettiin, kehitettiin, kaksospojat pyörivät jaloissa ja samaan aikaan perheessä pyöritettiin myös muuta liiketoimintaa Loma-Rantalan perinteikkäässä mökkikylässä ja sen ravintolassa, Wanhalla Maatilalla. 

Kesällä 2010 tarkoitus rakentaa Pehkuun uusi tuulikaappi, sillä takaovesta kävi ikävästi kylmä aina kun siitä kuljettiin vessaan ja takapihan terassille. Tuulikaapin rakentamisesta toki Joukon kanssa sovittiin, ja kustannusarvio oli noin 20 tuhannen euron luokkaa.

Mutta historia toisti itseään eli mies sai rakentaa rauhassa ja tuonakaan kesänä Jaana ei juuri kerennyt huipulla kiireiltään käymään. Myynnin tytöt siellä kävivät kerran katsomassa projektia ja takaisin tullessaan tulivat varovasti kyselemään, josko voisivat näyttää kuvan kyseisen tuulikaapin edistymisestä. ”Noo, voinhan minä vilkaista – Jaanan kerrotaan sanoneen”. 

Riihen suunnalta otetusta valokuvasta näkyi hotellille saakka. Ravintolasta puuttui puolet. Silloin kylmäsi, ihan kaikkia. Ikimuistoisen tuulikaappiremontin yhteydessä Pehkubaari laajeni nykyiseen muotoonsa. Siihen rakennettiin kokonaan uusi keittiö, sekä varastotiloja ja yläterassin laajennus torneineen ja myyntipisteineen.

Afterski meinasi kohdata loppunsa kokonaan 2010 paikkeilla, koska toimintaa jouduttiin rajoittamaan suosion kasvettua ylisuureksi. Afterski sai olla vain vappuna ja business slalom -tapahtuman aikaan. Rinteessä kävelijöitä oli aika ajoin enemmän kuin laskijoita. Jotain piti keksiä ja Joukohan sen asian taisi keksiä sekä ainakin toteuttaa – tehdään tie, jotta saadaan kävelijät rinteestä kumipyörille ja rinnetoiminta voi jatkua vaarantumatta ja ehkä saamme luvan pitää afterskitä laajemmin taas auki.

Pehkuntie on 4,6 km pitkä metsäautotie joka polveilee savolaisessa maisemassa metsäpalstojen läpi ja jonka synnyttäminen on varmasti ollut myös melkoinen projekti tiettömien korpimaisemien paikalle.

Pehkuntien avajaisia vietettiin kuin vietettiinkin kauden avajaisten yhteydessä joulukuussa 2013. Samassa yhteydessä lanseerattiin uusi, Riihellä toimiva shampanjabaari. Pehkun after ski heräsi prinsessan unestaan ja juhlat jatkuivat aivan kuin mitään taukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Pehku oli heti ensimmäisestä after skistä alkaen aivan ääriään myöten täynnä.

Perille pääsi nyt myös omalla autolla ja taksilla, ympäri vuoden ja ympäri vuorokauden, joka palveli afterille kulkevien lisäksi myös illallis- ja kokousasiakkaita, sekä saunalle tai vain maisemia ihastelemaan saapuvia. Eli ihan kaikkia, myös tien varrella olevia maan- ja metsänomistajia. Jossain vaiheessa otettiin ruuhkaviikonlopuille käyttöön myös Pehkun bilebussi, jonka kyydissä afterskille pääsee suoraan Tahkon keskustasta.

Vuotanut uima-allaskin on saanut uuden elämän. Saunan vastapäätä oleva pömpeli, jossa uima-allas ennen sijaitsi, on nykyään Pehkubaarin lennonjohtotorni eli myyntitoimisto.

Nykypäivänä Pehkussa on reilu 1200 asiakaspaikkaa, eli kasvua on todistetusti tapahtunut.

Jaana Sahlman möi rakkaan ravintolansa kahdelle Pehkulle sydämensä menettäneelle miehelle, Mikko Rosendahlille ja Ville Puustiselle kesällä 2023. Uusien yrittäjien johdolla Pehkusta on tarkoitus kiillottaa entisten aikojen loistoon yltävä Suomen tunnetuin afterski -ravintola ja hyvästä ruoasta ja juoamasta tunnettu rinneravintolakokonaisuus palveluineen Tahkon päällä.

AfterSki elää ja voi hyvin. On hienoa, että Pehkun alkuperäinen tunnelma ja perinteet ovat tallessa ja pysyvät myös uusien yrittäjien aikana. Gulassia, fondueta tai lohileipiä ei tarvitse yrittää vaihtaa, sillä ne ovat osaltaan sitä aitoa, originaalia Pehkua. 

Tunnelman luomisessa tärkeimmässä roolissa ovat ihmiset, joten tässä kohtaa onkin helppo lausua suuri kiitos kaikille kautta vuosien mukana olleille asiakkaille, jotka ovat olleet tekemässä Pehkusta sitä mitä se on tänä päivänä. Myös persoonallinen henkilökuntamme on hyvin suuri osa Pehkun sielua. Monet vaiheet nähneinä, sydämellä työtään tekevät ihmiset ovat yksi tärkeimmistä voimavaroista.

Pehkubaari – kuin pieni pala taivasta maiseman keskellä. Paikka jossa ihmiset ja elämys kohtaavat!